Mä tekisin ihan mitä vaa et pääsisin ajassa taaksepäin
ja
olisin ajatellu sillon.
Mä tuhosin mun tulevaisuuden.
Sinne meni meijän yhteinen elämä.
Lapset.
Talo.
Kaikki.
Muhun sattuu tää ihan älyttömästi,
varmasti sattuu suhunki viha mua kohtaa.
Sä lupasit et me ollaa nyt ja aina yhessä,
tapahtu mitä tahansa.
Mä oon antanu kaiken sulle anteeks
vaikken oo pystyny unohtaa niitä asioita.
Mut sä et ilmeisesti pysty.
Anteeks ku oon tällänen paska.
En oo ikinä vihannu itteäni näin paljon.
Ja tuun inhoomaa aina.
Musta tulee nyt kylmä
ja
sydämetön ihminen
joka vihaa kaikkea.
Eniten elämää.
Mun sydän jäi sulle
eikä ikinä palaa.
Kerta mä en voi kuulua sun elämää
ni sit kuuluu se.
Se pienenä palasena suojelee sua
pahalta
niinku suojelusenkeli
ja
antaa hyvän elämän.
Sit ku se on ihan varma et oot onnellinen
ni sit se palaa.
Mut sillon sillä ei enää oo voimia rakastaa toista.
Se anto kaikkensa sulle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanoisinko että suoraan mun maailmasta. Näin minäkin ajattelen, mutta en vaan ole pystynyt pistämään sitä kaikkea sanoiksi.
Ihana
Todella tyhjentävä runo.
Hieno:)
Sanoisinko että suoraan mun maailmasta. Näin minäkin ajattelen, mutta en vaan ole pystynyt pistämään sitä kaikkea sanoiksi.
Ihana
Todella tyhjentävä runo.
Hieno:)