Kaipuu

Ei ole sanoja pukemaan tätä tunnetta,

ei ihmisiä ymmärtämään



Ne kaksi viikkoa muuttivat elämäni,
olin kuin toisessa maailmassa

Maailmassa, jossa tunti olonsa turvalliseksi
välitetyksi,
iloiseksi,
tärkeäksi,
niin hyväksi.

Ehkei maailma olekaan niin kamala paikka

Kuin unta vain, 
tuo maailma satuolentoineen

Satua 

Josta kaikki muistuttaa,
hymy, nauru
vaihtuu kyyneliin

Epätoivo ja kaipuu

Suostu en päästämään irti,
ihmisistä tärkeistä

Sydämessäni ikuisesti kannan
kiitollisena, ikävöiden
En unohda

Hetki vain,
kuin olisi tuntenut aina

Eteenpäin aika menee,
ilman teitä minä en

halua, 
pysty

Kuin unta vain,
tuo maailma satuolentoineen

Kaipuu ei lopu, muuttaa ehkä muotoaan,
ikinä en unohda.