Sielussa ammottava
musta kuilu
vaatii taas uhrilahjojaan.
Se kaluaa sisuskaluja
kai viimeiseen
hengenvetooni asti.
Kipeä osa minua
joka ei kelvannut
sinullekaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
mustaa
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
Tykkään tästä, vaikka samankaltaiset yleensä ohitan. Tässä on jotain syvempää, jotain koskettavampaa. Hieno runo.
Synkkää,upeaa tekstiä! Pidän
Kyllä tämä runon sanoma varsin tuttu on.
Mustat tuokiot mielen ja sielun sopukoissa saavat usein epävarmana ihmettelemään, miksi ei löydy mistään ei keneltäkään neuvoa olotilaan. Ei sieltäkään mistä eniten sen uskoi löytyvän.
Useimmiten oman mielensä perusteellinen analysointi auttaa ja taito avautua oikealla tavalla löytyy ja oikea paikka ja aika tulevat, kuten henkilökin kohdalle.
Raastava, sielukas ja taidokas on runosi.
Sivut