Puhu minulle
anteeksiannon
puhdasta kieltä.
Valaise tietäni
silloinkin
kun uhkaan
pimeyteen vajota.
Sinun kirkkautesi
loistaa minussa
kuin pohjantähti
hiljaa hymyilee
yksin taivaallaan.
Ja tänään
sinä olet valkoista
ja minä olen mustaa.
Mutta yhä minussa
pieni prinsessa
uskoo sateenkaareen.
Kirkkaiden värien
koko kirjoon.
Selite:
opin tänään taas paljon, ihmiselosta, rakkaudesta ja hyvyydestä. jo vuosia sitten, tiesin, ettei sinunlaistasi ole, eikä tule toista ja kuinka oikeassa olinkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa on jotakin koristelematonta kauneutta.
Hieno.
...ja Ihanin tuo loppu, sateenkaarineen.
ihanan värikäs runo
Runo avautuu kauniisti,kuin katsoisi sateenkaarta,pidän.
Ihana runo. Toivon pilkahduksia.
Kuin yhdistit - värikirjon että sateenkaaren : rakkauteen.
Lämminhenkisyys loistaa runostasi !
Upea, haikea rakkausruno, jossa kuitenkin loistaa usko tulevaisuuteen.
Värikirjot kuin sateenkaari,joiden ääripisteistä kenties löytyisi hetken levollisuus arkeen,sillä sitä tarvitaan jokainen.
Aurinkoa aamuusi !
Kaunista kerrontaa, rakkautta tummista sävyistä huolimatta
Sivut