Näinä syksyn pimeinä öinä
jolloin jo kissani kuorsaavat
mutta minä valvon vielä
menneisyyteni varjot liikkuvat seinillä
kertovat tarinaansa
eivätkä anna unohtaa
muistuttvat virheistäni
ja niistä kipeistä hetkistä
menneisyyteni hyvät hetket ovat vaiti
niihin en voi matkustaa
menneisyyteni varjot muuttuvat todelliseksi
kuiskien jokaisen arpeni auki
johdattavat minut väärälle polulle
väsyttäen minut täysin
töissä saan taas kuulla
kuinka näytän väsyneeltä
kuittaan sen syksyn flunssalla
vaikenen öisiltä kohtaamisilta
menneisyyteni kanssa
ehkä ne varjot jättävät minut vielä rauhaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tähän on helppo samaistua, mutta oman kokemuksen myötä voin sanoa, että kyllä ne varjot jonain päivänä jättävät rauhaan. Aivan varmasti. Ps. Kiitos kommentistasi
Runossasi on hieno tunnelma ja kerronta vie mukanaan jonnekin omaan eskapistiseen maailmaani. Hyvähyvä!
samaistuin
pidin todella paljon
Jotenki uskoisin kun mieli hiljalleen täyttyy uusilla jutuilla niin vanhoja alakaa putoilla pois.. Noi jutut tuol päässä on kyl viheliäsiä ja vie kyl voimat
Kyllä! jättävät ne, kun annat niille mahdollisuuden sulaa pois sinua rasittaamasta. Se on vaikeaa. mutta mahdollista. Hyvä ja rehellinen runo.