Syksyinen ilta,
lehdet peittävät tien.
Minulla on aivan liian ohut takki,
palelen.
Elämäni jälleen sekamelska,
minun täytyy myöntää,
että hieman olin tätä ikävöinyt.
En enää ole varma pystynkö käsittelemään
sen tuomiatuhansia ajatuksia ja unohdettuja tunteita.
Eihän ihminen koskaan ole kyllin tyytyväinen.
Uneni on jälleen kadonnut,
nukkumatti minut hylännyt.
Minä matkustan ajatuksissani,
todellisuus on hataraa.
Olen laskenut silmäkulmastani liian monta kyyneltä,
olen huutanut ääneni käheäksi.
Nyt olen vain väsynyt, mutta ajatukseni eivät vaimene,
tunteet ei tukahdu.
Ihanan rakas sekamelska elämässäni,
tyyntyisitkö edes täksi yöksi?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En tiedä miten omakohtainen tämä koskettava runo on, mutta kuvaa hyvin tämä ajan henkeä, elämän sekamelskaa, kiirettä ja maailman vaatimuksia.