Minä tiesin käveleväni tulisilla hiilillä,
minä tiesin riskit.
Lähdin silti.
Elin hetkessä,
en osannut ajatella muuta,
en kuunnellut järkeä, joka huusi
suutelimme,
toisenkin kerran ja vielä ja vielä..
Suutelimme monesti.
Sanoit asioita, joita en halunnut kuulla,
niitä kauniita sanoja.
Tiesin sen, ettei mitään koskaan tulisi.
Niin ei ole vain tarkoitettu.
Minä hengitin, hengitin koko kehollani,
minun oli hyvä siinä, juuri siinä hetkessä.
Heräsin seuraavana päivänä leijaillen,
mutta totuus löysi minut jälleen.
Vaikeroin, poltin sormeni siinä leikissä.
En ollutkaan niin vahva, kuin luulin,
en kaikkien niiden vuosien jälkeen osannutkaan pelata.
Minuun sattuu,
kyyneleitä,
olinpa taas typerä.
Mutta kyllähän minä sen tiesin, miten tämä leikki menee,
en vain enää osannut leikkiä sitä leikkiä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi