Luonasi
luoksesi
luotasi.
Eikö minussa
enää muuta.
Minuuteni
on muuttumassa
siitä tulee kai
sinuutesi.
Ahdas kehä
ympärilläni
ja sisälläni.
Näkymättömiä
rajoja
joiden yli
ei astuta.
Ei.
Mitä jos
astun
Mitä jos
rikon
revin
raiskaan
rajat.
Mitä siitä
rangaistukseksi
vai palkkioksi.
Kehää kierrän
pisteestä
a
pisteeseen
a.
Vankina
itse
itsessäni
itseeni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo... en tiedä mitä sanoisin muuta kuin että varsinaisen totuuden olet tähän runoosi saanut kahlittua. ja osuva otsikkokin. hienoa.
likipsykoottista luukutusta, tällainen tekee hyvää, möykyt paperille ja värit päälle. tulee tilaa uudelle.
Huikeaa itsepohdiskelua. "Minuuteni on muuttumassa" - pystyykö sitä huomaamaan itse?
Kyllä vaan sitä toisinaan samaa ympyrää kiertelee. Kunnes vihdoin tossupolulta risukkoon ponkaisee.
Minä tätä jo eilen tavailin ja koitin.., mutta herättää niin paljon ajatuksia.
Alun: Luonasi luoksesi luotasi
tuntuu jotenkin positiiviselta, rakastuneen ihmisen ajatuksilta. Silloin, kun Hän on Kaikki...
Viimeistään: ahdas kehä ympärilläni
kertoo kertojan tuskasta ja vapaudettomuudesta... Ja jos rikot rajat palkkioksi saat itsesi, vapaana vailla vankilaa. Rangaistukseksi näet ehkä läheisen ihmisen kärsivän, kun huomaa ettet enää ollutkaan onnellinen. Muttamutta ajan kanssa Hänkin näkee totuuden...
Meninköhän ihan pihalle,
mutta Sinä tiedät minut -
joten se voi hyvinkin olla mahdollista.
Pieni ulkoilu;)
Erittäin hyvää pohdiskelua. Pidin tästä kovasti.
Paljon painavaa asiaa.Hieno
Sivut