Vitivalkoisen maan uumenissa
kasvaa taivaan kultaa
ja minun tieni kulkee
sen saman kehän sisällä
aina vain loitommas
tähtimeren hiljainen
keskiöinen kajastus
taittaa valojuovia silmiini
joiden takaa paljastuu
taas se sama huominen
jota kai seurasi eilinen.
Kun usko
on enää valon viimeiset säikeet
näillä pimeyden valtaamilla niityillä
ja toivo hirttäytyy niihin
viimeisiin rippeisiin
joihin vielä tänään kompastuin
jää vain levottomuus
joka on kuin myrskyssä vellova
yksinäinen kalastusalus
harmaine verkkoineen.
Eikä sinun kosketuksesi väre
kulje enää pinnallani
enkä enää osaa puhua ääneti
saati kuunnella.
Sinusta minuun
kuin kultaista viljaa
routaisen maan syleilyssä
kaipaan.
Selite:
Ei ehkä ehjin, eikä kaunein, mutta välitilan tyhjyydessä puhtaalla tunteella kirjoitettu täysin muokkamaton teksti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon takana on kuitenkin kukkaketo :c)
Herkän kaunista
kaipausta, joka välittyy lukijalle~
tunnen~
Pedon hetki on sormusrukous - syötävän hyvää loppuun asti, näin haluan lukea runosi rivit, jotka heijastanevat pitkissä liitoissa väistämättä vastaan tulevaa kyllästyshetkeä.
Puhumattomuus on tämän runosi ydin, luulen ma.
Jokainen säkeistö tässä runossa on täynnä kaipuuta.
Sitä kaipuuta, joka ei ole ikävää vaan, sydämenkaipuuta, sitä josta ei pääse irti milloinkaan, ainakin se siltä aina tuntuu.
Ikävästä voi päästä irti, mutta ei tuollaisesta kaipuusta. Se on kuin paita ihossa kiinni.
Sekin monesti kastuu itkiessä ainakin osittain.
Täydellinen runo sanomallaan.
herkän kaunista
Juuri tuo jäljelle jäävä levottomuus loistaa koko runosta, kaipuuseen kiedottuna... Upeasti kuvattuja mielenmyrskyjä.
Hyvin syvää sisäistä kosketusta omaan itseensä kuin elämän pohdintaa runonsanoin.
Syvälle ulottuvaa tunnetta ... kultaista viljaa - Elämää.
Kaunista kaipausta runossasi, jonka tunne hivenen ehkä `hajoaa` jossakin kohtaa, mutta Pidän.
Erityisesti nuo neljä viimeistä riviä Säväyttävät. Niissä koko runosi ydin.
En näe missään kohtaa, etteikö runosi olisi eheä. Yksinäinen kalastusalus sanaparina koskettaa. Näen sen heti mielessäni seilaamassa myrksyissä. Raivoava sade ja viima.
Enkä enää osaa puhua ääneti, tuossa on jotain maagista.
Kiitos. Kaihoisaa, mutta niin kaunista.
Upea kaipausruno ja loppu kruunan kaiken.
Pidän :)
Sivut