jonotin joskus
leipäjonossa jossa
aivan hännillä
pidin päätäin hereillä
aivan ansiokkaasti
sitten viimeinkin
sain kuulla päivämääräin
olleen jo mennyt
umpeen, siellä pussissa,
en oikein ymmärtänyt...
nytkään, vieläkin,
kun oikein muistaakseni
koitan vilkuilla,
näyttää kuinka helppoa
on eksyä aiheesta...
sätkinkin ennen
koitettiin rajojamme
joenrannassa,
kaislikossa käärien
lehtinortteja salaa...
no eipä enää
palaa kun ei palakkaan,
aika muistoineen,
likipäinkään pikimmin,
kynnyksittäin nimittäin...
kysymys kuuluu,
mitäs tulin hakemaan...
jotain kuitenkin
keksii Ilpon mieliksi
vaikka juonnon jatkeeksi
ei vaan kuulijaan
tunnu vaikuttavan lain,
ellei huuliaan
liikuttele ollenkaan
ihan siis niinku yhtään...
niin, ne renikat...
kysymättäkin selvis,
siellä jonossa,
jatkuvalla syötöllä
koitetaan avitella...
ravitsemalla,
tomuisia majoja
tomuttamalla,
mutta jos kiitokseksi
tahtoisi edes hieman...
ojentaa itse
takaisin jotain jota
hyväntekijä
saattaisi olla vailla,
saattaakin vain ivailla...
ellei lähimmän
sydämen sanomana
viesti käännyty
siedettäviin muotoihin
niin mitäpä tuostakaan...
niin, pääasia...
no siellä sanovat vaa,
että he'ei jaa
kuin vain tarvitseville,
he ja he, aina vaan he...
näkeekö päältä
millaisella tarpeella
kukin kulloinkin
vaikuttaisi olevan
asiallistettuna...
kuuliaisimmat
asiansa tuntijat
ain' luottanevat
siten hyvää tarkoittain
kuten tuot' tuottanevat
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=nygEakzDTNY&list=RDnygEakzDTNY&start_radio=1
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
