Rob Dolan

Subjektina kunnollinen, rehti ja reilu.
Objektina musta enkeli.

Subjektina alentuva, uhrautuva ja rohkea.
Objektina musta enkeli.

Subjektina avulias, ahkera ja luja.
Objektina musta enkeli.

Subjektina ylpeä, iloinen ja lempeä.
Objektina musta enkeli.

Kunnes subjektin elo valheilla valetaan, ja se huutaa tuskissaan, ottaen itselleen objektin muodon.

Huomaa vuosien vierineen, vain katkuissa orjaisten kaivosten.

Repression kuristava ote saapuu kaulalle, menneen elämän totuutta tuoden.Subjektin kertoo olleen vain repression takoma kultapoika, ja objekti sen todellinen kuva.

Varjot pimeydessä nauravat monet, siis ne tutut ja rakkaat ja luotetut nuo.

Sinä! Vain sinä vastuusi kannat, siitä kuvasta, joksi repressio sinut alussa loi.

Subjekti, pieni kultapoika alla kuoren huutaa, hakien syytä lapsuuden valheille.
Objektina musta enkeli.

Subjekti syyttää, vihaa varjoja kuiskivien lehtojen.
Objektina musta enkeli.

Subjekti tuntee koston, katkeruuden, itkun ja surun.
Objektina musta enkeli.

Subjekti voimattomana kuolee, objekti totuudessaan jää.
Näin kultainen poika muodon mustan enkelin saa, ja voimansa menettäneenä, orjana yksin vaeltaa.

Kunnes mustan enkelin totuudesta kertovat laulut vaikenevat, ja sisällä syttyy muisto kultapojan.

Kunnes sorrettu saa turvakseen voiman, joka totuudesta, objektin ulkopuolelta ammentaa.

Ja voima ei ole ihmisen, ei Jumalan.

Ja musta enkeli näkee, kuinka kultaisen pojan hento kosketus nostaa repression kuristavan kouran kaulalta, sormi sormelta.

Musta enkeli lentää ajan näyttämälle paikalle, seuraksi kultaisen pojan.

Mutta kuka onttoa kuorta nyt asuttaa? Kuka on nyt ottanut paikan kultapojan ja mustan enkelin?

Se, mikä on jälkeen subjektin ja objektin.