Amour tristan

(toisin sanoen sairauteni,

	    diaknoosi: rakkaus olemattomaan.)

Rakas nimetön,

           kasvoton,

           ruumiiton!

Haluaisin lahjoittaa sinulle elimiäni.

Tahtoisin rakentaa sinusta todellisen,

aineellisen objektin vasemman puolen kylkiluiteni alle.

       Sinne voisit rakentaa pesäsi,

	         nakertaa kolosi,

	          raastaa rei'än lihaani ja sieluuni.

Voisit uinua siellä hetken,

jona paketoisin lahjani,

käärisin ne kultaan ja hopeaan.

Punoisin hiuksistani lahjojen nyörit.



Kunhan lupaat minulle aineellistua.

Tule todeksi.



Ensiksi haluaisin antaa sinulle

munuaiseni – kumpaisenkin.

Rakenna niistä kätesi.

Muokkaa maksastani torsosi.

Vatsalaukustani vaivaa taikina savinen,

muotoiele massasta lantio jumalainen.

Anna keuhkojeni venyä jaloiksisi,

niin että jokainen askeleesi olisi silkkaa tunnetta,

joka salpaa henkeni.

Salli minun sulattaa kylkiluuni

- oikeanpuolimmaiset kylkiluuni -	

marmoriksi, siitä veistän sinulle

kasvosi.

Ja ihmiset huokaisisivat;

”Kauniit kuin enkelin luusta veistetyt”.

	Minä olisin onnistunut luomaan

			      niin suuren illuusion,

	sekä tähdistön kauneimman olennon.



Lopuksi repisin sydämeni,

ikuisen unesi pesän,

rinnastani jauhaakseni siitä henkesi, sielusi



Pyytäisin tuulta puhaltamaan

tämän tähtipölyn ruumiiseesi

elvyttämään myrskyn salamoiden kanssa sinut eläväksi.





Munuaiset

Maksa

Vatsalaukku

Keuhkot

Oikean kyljen kylkiluut

Sydän



	Kai noista voisi muovata minulle

	kadonneen sielunkumppanini,

       Eevakin luotiin Aatamille yhdestä kylkiluusta!



Vaikka mitä tarjoan, vaikka kuinka lahjon,

		olet ruumiiton ja hengetön

	aineeton objektini

vasemmanpuoleisten kylkiluiden alla.

Sydänlihaani kaivaudut,

niin että jokainen ajatukseni sinusta

voisi aiheuttaa minulle tappavan infarktin.



Ja kuten sairaan koivun oksiin,

	kylkiluiteni väliin kasvaa tuulenpesiä.

		(sekä oikean- että vasemman puolimmaisten)