Veri pisara tanssii,
se laulaa kauniisti.
Nyt sävel muistuttaa,
suuren putouksen
voimakasta solinaa.
Rytmi vaihtuu taas pisaroihin,
silloin hulluudenrajalla käväisin.
Loppu huipennus,
leviää räjähtäen vasten totuutta.
Näin minä
viihdytän itseäni.
Neuloilla pistot,
jokaiseen kipua
tuntevaan hermoon.
Ranteet auki,
sisus ryöppyää ulos.
Lopuksi,
laukaus levittää
aivot seinälle.
Kun saavut joskus takaisin,
olen kuivunut kokoon.
Mitä silloin sanot?
Olenko yhä kauneus
vailla vertaistaan?
Etkö vain voisi tunnustaa,
rakkauttasi minua kohtaan.
Edes nyt kun en ole
kuulemassa noita pelastavia,
rakkauden omistamia, sanoja.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
