Muistot tappaa
Haaveet haihtuivat kuin tuhka tuuleen.
Tuntuu ettei mikään voisi olla enään mahdollista.
Haluan pitää lujasti kiinni,
mutta pitäisikö oikeasti päästää vaan irti?
Liikaa olen muistellut hyviä hetkiä
ja niiden vuoksi vuodattanut kyyneleitä.
Silmät punaisina ja turvoksissa iltaisin nukahdan.
Joskus olen ajatellut nousevani junaan
ja jatkavani matkaa.
Vaihtaisin hetkeksi maisemaa.
Kuka oikeasti jäisi minua kaipaamaan?
Tuskin kukaan..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
