Tila
Niin kovin hiljaa,
uinuu liiteri vinossa.
Lattialla poljettua viljaa,
lepää halot suorassa pinossa.
Pihapiiri ränsistynyt,
rapistuu ajan hampaissa.
Päärakennuskin väsynyt,
ole enää ei päiviensä loistossa.
Pirtin sankasta aromista piipputupakan,
löytyy kuiten jotain eloisaa.
Takaa ahavoituneen olemuksen vakavan,
tarkkailee kaksi pistettä kiiltoisaa.
Seinällä kello virittyy,
käy se tasatunnit lyömään.
Kokemukset mielessä isännän värittyy,
rupeaa vieraan elinvoimaa syömään.
Selite:
Ensimmäinen kappale tuli helposti ja kutsumatta mieleen, loppua piti jo takoa esiin. Loppua voinee hieman täsmentää, vaikka jokaisella on oikeus omaan näkemykseen. Jokainen tarinan kertoja voi olla immuuni tarinoilleen, mutta kykenevä ammentamaan kuulijassa kohoavia tuntemuksia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luin useaan kertaan.
Päällimmäiseksi tuli tunne, että puet tässä tarkeää asiaa runomuotoon.
Eli asiaa, joka pienissä kylissä jyllää, se semmoinen toisten arvostelu, henk koht asioiden retostelu ja totta tosiaan; elinvoiman syönti!!
Energia lähtee meikäläiseltä aina sellaisissa paikoissa....
Voi olla että palautteeni meni metsään, ns mutta tämmöistä tuli mieleeni.
Runon alku hyvin rauhaisa, kuten Luonto maalla on.
Alku oli erinomainen, loppurunokin toimii ihan hyvin! :)
Luin useaan kertaan.
Päällimmäiseksi tuli tunne, että puet tässä tarkeää asiaa runomuotoon.
Eli asiaa, joka pienissä kylissä jyllää, se semmoinen toisten arvostelu, henk koht asioiden retostelu ja totta tosiaan; elinvoiman syönti!!
Energia lähtee meikäläiseltä aina sellaisissa paikoissa....
Voi olla että palautteeni meni metsään, ns mutta tämmöistä tuli mieleeni.
Runon alku hyvin rauhaisa, kuten Luonto maalla on.
Alku oli erinomainen, loppurunokin toimii ihan hyvin! :)