Elämäni viimeinen rakkaus
En ehkä koskaan ole vihannut ketään niin paljon, kuin sinua sillä hetkellä. Sillä hetkellä luulin, että koko maailmani romahtaa. Luulin, etten koskaan enää olisi onnellinen.
En tiedä kuinka, enkä edes minkä tähden. Et koskaan selittänyt mitään. Ei sillä, että olisin antanutkaan. Olit paras ystäväni, luotettuni ja rakkaimpani. Noin vain heitit sen kaiken kasvoilleni, kuin loppuun kulutetun vaatekappaleen. Jonkun sellaisen, joka joskus oli niin rakas, ettet muuta halunnutkaan. Ja nyt jotain sellaista, jota kukaan ei enää koskaan haluaisi omakseen. Sinä sait minut uskomaan. Ensin ihmeisiin. Lopulta siihen, etten ole mitään, en koskaan, en kenellekään.
Minä avasin sinulle sydämeni, päästin lähemmäs kuin ketään koskaan aiemmin. Olin edessäsi täysin alaston ja hauras. Luotin siihen, ettet satuttaisi vaan suojaisit ruumiini lempeästi omallasi. Niin sinä teitkin, pitkään. Niin kauan, etten enää erottanut kohtaa, missä minä lopun ja sinä alat. Ja kun lopulta olin täysin sinun, sinä tuhosit minut. Katseesi täynnä pilkallista halveksuntaa sanoit ne sanat. Kukaan ei koskaan tulisi rakastamaan jotain sellaista, kuin minä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
