Ikuinen RAKASTA MINUA VIOISTANI HUOLIMATTA kompleksi
Siivoojana Suomen kauimmassa nurkassa;
aidan alla kaatuneena tolppana.
Sinimusta peikko irvistelee keltaisin hampain ja pureskelee poskiani.
Kaljujen ja tatuoitujen miesten ajatukset lentävät pyörivinä kehinä pellon poikki ja kaatavat viljaa sateen tavoin.
Sienikedon alla makaava menninkäismaailma kohtaa tuhonsa Luciferin kylmien kynsien kautta ja vannoo kissalle ikuista kostoa.
Oma olemukseni valuu hiljalleen kohti punaisen ja sähköisen huoneen seiniä,
jotka aivastelevat keltaisia hymiöitä.
Sekavien lauseiden keskeltä en löydä enää minuuttani, enkä jaksa yrittää uuden luomista sen kirjavan mustavalkoisuuden takia.
Karkeilla kuorrutettu käsivarsi raahaa silmäpusseja ikuisuuteen,
eikä mikään tunnu enää yhtä pahalta kuin --
Ylitseni vyöryvä roskakori tahraa sisäkköpukuni ja ura lupaavana alkoholistina aukeaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ah, nää sun runot on jotain niin mahtavaa. Rakastan sun kirjoittamistyyliä, ja olen ehkä jopa hieman kateellinen (tai aika paljonkin).
Uuh, tätä lisää. :D Suosikkeihin menee, tietenkin.
piti joo muutamisenn kerran lukea. mutta ymmärsin. tää oli hieno ja mun mielestä vähän pelottava. Kiitos lisää :D