Hensai

Olin ajanut vasta noin kaksi tuntia ja koko matka tuntui jo vastenmieliseltä. Perheeni vanhan asuntoauton perältä kuului rakkaiden ystävieni iloinen nauru. Olimme matkalla Saksaan ja vieläkin mietin miten ystäväni saivat minut mukaansa tähän hulluun suunnitelmaan. Heti ensimmäisellä lomaviikolla pakkasimme auton, kokosimme varamme ja lähdimme kohti Ruotsia.

Suora ja tylsä moottoritie oli pitkästyttävä ilmestys varhain aamulla. Vain muutama auto oli tullut vastaan. Tylsistyneenä väänsin radion päälle ja valitsin mieluisan kanavan. Takaa kuului nyrpeitä vastaväitteitä, mutta suljin korvani niiltä laittamalla radiota isommalle ilkeästi hymyillen.

Haaparanta häämötti jo kaukana takanapäin ja takapenkkiläiset valittelivat vessahätää. Olimme ajaneet jo monen monta tuntia ja olimme pysähtyneet vain kerran koko matkan aikana, joten lupauduin pysähtymään heti seuraavalle huoltoasemalle, joka vastaan tulisi. Usean kymmenen kilometrin päästä löysin kuin löysinkin huoltoaseman. Tytöt loikkasivat autosta ja ryntäsivät huoltoaseman vessaan jättäen auton oven sepposen selälleen, kun minä jäin tankkaamaan. Kassalla Minnu hivuttautui vähitellen vierelleni ja ojensi ostoksiaan.
”Noko sie ossaat ruottia ja mie en, nii voisikko sie maksaa nää?” hän selitti anelevana.
”Okei”, myönnyin ja maksoin ostokset nopeasti, jotta voisimme palata autolle.

Tytöt odottelivatkin jo autolla kärsimättöminä, jotta avaisin oven, sillä minullahan oli asunto-auton ainoa avain. Avasin oven ja tytöt kapusivat yksitellen sisään, minä viimeisenä vetäen perässäni oven pamahtaen kiinni. Luovutin avaimeni Jennylle ja kävin makoilemaan varaamalleni sängylle. Ummistin silmäni ja rentouduin. Matka jatkui taas.

Sängyllä maatessani ja puolella korvalla Minnun ja Pilvin kinastelua kuunnellessa, ajatukseni alkoivat harhailla puhelinkeskusteluun, jolla Jenny houkutteli minut mukaan tälle Saksan reissulle. Olin puoli vuotta sitten menettänyt poikaystäväni vakavassa autokolarissa, jossa itsekin olin ollut mukana. Selvisin kuitenkin hengissä ja melko vahingoittumattomana. Talvi oli ollut raskas ja surun täyteinen, joten Jennyn ehdottama maiseman vaihdos tuntui erittäin loistavalta ajatukselta.

Nousin seisomaan sängyltä ja vilkaisin nopeasti Pilvin sotkuista piirustusta, jonka avulla hän yritti selittää jotain Minnulle. Huojuen kävelin liikkuvassa autossa jääkaapille ja otin Coca-Cola pulloni ja istuuduin Jennyn seuraksi. Maisema oli melko tylsää. Pellot, talot ja metsiköt vilisivät ohitsemme ja käännyin vilkaisemaan nopeusmittaria, joka näytti yli satasta.
”Jenny sä ajat ylinopeutta” naurahdin ja join ison kulauksen Coca-Colaa, sekä vilkuilin jo kauas taakse jääneitä lehmiä.
”No mitä sitten, mitä nopeammin ajan sitä nopeammin ollaan perillä” Jenny vastasi iloisesti virnistäen.

Viliseviä maisemia katsellessani mieleeni nousi poikaystäväni nauravat kasvot. Olimme suunnitelleet matkaa yhdessä. Muistan kuinka hän kerran tuli eräänä iltana töistään kasa matkaesitteitä mukanaan. Innoissaan hän esitteli eri kohteita ja kertoi että matka olisi lahja, sillä kesällä yhdessä oloa tulisi kesällä jo kolme vuotta. Mutta sitten eräänä kamalana iltana minulta riistettiin onnellisuus ja jäin yksin.

” Missä sä oot?” kuulin äänen kuiskaavan. Käännyin ympäri muttei ketään näkynyt.
” Auta mua!” ääni toisti hiljaa jostain pimeästä. Harhailin ympäriinsä etsien apua tarvitsevaa.
” Älä mee! Auta mua! Auta!” hiljainen ääni kuului yhä kauempaa ja kauempaa. Juoksin hengästyneenä.
” Mä oon täällä! Oota mä tuun!” huusin pimeään juosten ilman päämäärää kyyneleet poskilla, kunnes kompuroin jalkoihini ja kaaduin.

Päässäni tuntui kauhea jomotus ja kuulin Jennyn karjuvan jotain epämääräistä.
Olin nukahtanut ja pökkyrällä päästäni ja näin taas painajaisen jonka näen melkein joka yö.
” Saatanan lehmä! Painu kuuseen siitä. Noni hushus!” Jenny kiljui pää punaisena ja tajusin, että olin lyönyt pääni Jennyn jarruttaessa rajusti. Katsoin tielle ja mitä näinkään! Ison mustan lehmän märehtimässä keskellä tietä. En voinut olla nauramatta.

Yövyimme jossain tienvarrella ja jatkoimme heti aamulla aikaisin matkaa. Pilvi tarttui rattiin syötyään ja matka jatkui. Jenny makasi vielä vällyjen välissä, sillä hän oli hyvin aamu-uninen.
” Tästä menee varmaan jotain viisi tuntii viel Malmöön” Minnu ajatteli ääneen ja petasi petiään.
” Mennee tästä vähä enemmänkin ja Jenny nyt heti ylös” vastasin ja komensin samalla Jennyä tomerasti. Istuuduin pöydän ääreen lukemaan. Yhtäkkiä auto teki nytkähtävän liikkeen oikealla ja samanaikaisesti kuulin tömähdyksen.
” Pilvi mitä hemmettiä nä kaahaat!” Jennyn vihainen ääni kuului lattialta ja Minnu käkättäessä vieressä : ” Hähähä! Taitava mahalasku Jenny!”. Pilvi nauroi ratin takaa ja minä pudistelin päätäni naurua pidätellen.

”Tää jono ei liiku mihinkää!” Minnu vikisi tylsistyneenä. Pilvi oli kyllästynyt ajamiseen, joten Minnu otti hänen paikkansa. Olimme juuttuneet ruuhkaan. Laiva lähtisi muutaman tunnin päästä ja me olimme vielä matkalla. Toivoin, ettemme myöhästyisi laivasta, sillä autossa istuminen oli tylsää isolla T:llä. Onneksi kuitenkin selvisimme ruuhkasta ajoissa ja ehdimme juuri ja juuri laivaan.

Jenny, Pilvi ja Minnu lähtivät ostoksille laivan lähdettyä liikkeelle. Minä jäin yksin hyttiimme helpottuneena. Vihdoinkin hieman rauhaa ja yksinäisyyttä! Alahuuleni väpätti, kun etsin puhelintani laukustani. Oli pakko soittaa Jannelle, hyvälle ystävälleni ja tukijalleni. Juttelimme pitkään ja sain lopulta masennukseni kuriin. Kokosin itseni, katsoin itsenäni hymyillen peilistä ja lähdin etsimään ystäviäni, jotteivät he tuhlaisi kaikkia rahojamme laivalla.

Parin tunnin laivamatka oli ohi ja olimme saapuneet Saksaan, päämääräämme. Katselimme maisemia ja rakennuksia. Saksassa oli upeaa. Jennyn kysyessä ajo-ohjeita minä, Minnu ja Pilvi seurasimme vierestä suut auki. Emme tajunneet yhtikäs mitään ja Jennylläkin näytti olevan hieman vaikeuksia ymmärtää mitä vanha saksalainen mies sanoi.
”Okei, ehkä me puhutaan sit vaa englantia” Jenny sanoi meille nauraen suomeksi ja jatkoi keskustelua vanhan saksalaisherran kanssa.

Yövyimme Berliinissä kolmen tähden hotellissa. Päivä oli ollut pitkä ja hikinen ja oli ihana päästä lämpimään suihkuun. Aamulla lähtisimme kaupungille ja viettäisimme siellä koko päivän. Ennen nukkumaan menoamme juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ilta oli täydellinen ja minulla oli pitkästä aikaa hauskaa, sekä nautin ystävieni seurata täysin rinnoin. Juttelun tauottua nukahdin iloinen hymy kasvoillani levolliseen uneen.

Heräsin virkeänä ja pirteänä lämpimän leivän tuoksuun. Jenny ja Minnu olivat käyneet kaupassa, sillä välin kun nukuin. He eivät olleet raskineet herättää minua, joten he olivat käyneet ostamassa lähimmässä leipomossa uunituoretta leipää. Söin hyvällä ruokahalulla, jonka jälkeen lähdimme ulos kaupungille ostoksille. Aurinko paistoi kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Kiertelimme hienoissa liikkeissä ja teimme hienoja löytöjä. Kiersimme myös nähtävyyksiä läpi. Aurinko oli jo laskemassa kun palasimme hotellillemme.

Hotellilla valmistauduimme iltaa varten. Tarkoituksenamme oli lähteä katsomaan Saksan yöelämää. Jenny ja Pilvi olivat innoissaan, mutta Minnu vastusteli, sillä hän ei ollut mikään bilehile. Hän lähti kuitenkin mukaamme, koska sanoi haluavansa nähdä kuinka nolaamme itsemme Saksan yössä. Baarissa me tanssimme, seurustelimme eri ihmisten kanssa ja pidimme hauskaa. Kahden jälkeen väsymys iski ja päätimme lähteä takaisin hotellillemme. Ilta oli viileä, joten pysähdyin pukemaan villatakkiani, kunnes kuulin takaani jonkun kysyvän suomeksi:
”Hanne? Sinäkö se olet? Aivan varmasti olet Hanne!”
Käännyin äänen suuntaan ihmeissäni ja näin edessäni pitkän miehen. En tunnistanut häntä.
”Hanne, minä tässä Miika, muistatko?” mies kysyi hymyillen ja astui lähemmäs. Silloin tunnistin kuka edessäni seisoi. Sisareni entinen poikaystävä ja hyvä ystäväni, jota en ollut nähnyt vuosiin.
”Ei oo tosi! Mitä sä täällä teet?!” kysyin Miikalta hymyillen.
”Mä asun täällä, mitäs sä täällä teet?” Miika vastasi.
”Lomailen, tultiin tyttöjen kans autolla. Ei hitsi pakko kyl halata sua!” sanoin ja menin halaamaan miestä. Halatessani ajattelin kuinka tämä maailma on pieni, kun tuttuja näkee näin kaukana Suomesta. Olin iloinen, että lähdin matkalle ystävieni kanssa. Matkamme oli onnistunut ja ennen kaikkea täydellinen!