On pimeä ja istun yksin huoneeni nurkassa,
puristaen sun paitaas rintaani vasten.
Muistan kuinka lähdit
ja lupasit että sä palaat
ja mä uskoin sua.
Odotan ja odotan.
Aurinko nousee,
on aamu
ja tajuan ettet palaa.
Olit turvani
ja voimani.
Mikset sä palaa?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi