Koti muistoissa
Jokin minusta repeytyi irti, ankkuroituneena pohjaan, joka loi kasvualustan juurilleni.
Bonttoonilaituri, joka oli ollut vaihtoehtoisena porttina toiseen maailmaan, jäi nyt vaihtoehtoa vailla perälaineidemme varjoon.
Jätin laiturille särkyneet kyyneleeni, jotka tuntuivat polttavan tiensä ulos sydämestäni.
Syyssateen pisarat huuhtelevat kyyneleeni, mutta eivät ankkuroitunutta ajatusta Kodista,
joka jää elämään niihin ohitse kiitäviin vuosiin, jotka tekivät minusta itseni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen, kaunis runo.