valerie

Runoilija valerie

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.5.2004
Viimeksi paikalla: 27.11.2016 9:20

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sun silmiisi hukun ja omani suljen, käyn matkaa, läpi aikojen kuljen. En tunne kipua, en tuskaa, kun aallot mua ääriin mukanaan kuskaa. Siinä seisot vierelläni, oma kaunis enkelini, minä en tieltäni turhaan eksynyt on hyvä olla tässä ja nyt.
 

Opossumien luokkakokous

Puvut, ne ovat aivan uudet
kaikenlisäksi itsetehdyt.
Mutta ne liikkuvat lainakengissä.

Homeinen ruosteputki,
ei, se ei ole optimismia,
se on pelkkää kuvitelmaasi.

Ne ovat opossumeita,
etkö näe?
Niiden luokkakokous vuonna 2568 on alkanut.

Toinen antaa toiselle kuparinarun,
eihän sillä ole erityistä merkitystä.
Vai onko?

Selite: 
Ja tämähän on tehty kun ystäväni antoi minulle sanat opossumi, luokkakokous, lainakengät, kuparinaru, ruosteputki.
Kategoria: 
 

Kommentit

Minusta tuo sanoilla leikkiminen on hieno keksintö ^^

Ja tämä runo on hieno. Varsinkin kohdat:
"Homeinen ruosteputki,
ei, se ei ole optimismia,
se on pelkkää kuvitelmaasi."
ja "Toinen antaa toiselle kuparinarun,
eihän sillä ole erityistä merkitystä.
Vai onko?" jotenkin iskivät :)

Voi ei! Tää on ihana! :D (mulla on eräs sellanen opossumi-insaidi. siksi naurattaa viel enemmän...)

 

Käyttäjän kaikki runot

Syntymäaika: 
12.8.1989
Runojen lukumäärä: 
10