Ilta-aurinko ja
kelmeä kuu.
Ääneen sanon vain
valheita.
Älä astu lähemmäksi.
Sinä et uskalla
upottaa katsettasi
avonaiselle kaulalleni.
Pahoin pelkään,
että sinä onnistuit.
Tunnen sen piston.
En minä voi kaikkea omistaa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Ceridwen | Lue se väärin | 12.9.2011 | 4 | Runo |
| Ceridwen | Löydätkö sen? | 12.9.2011 | 2 | Runo |
| Ceridwen | Anna minun kuihtua pois | 12.9.2011 | 0 | Runo |
| Ceridwen | Pihlajanmarjat | 12.9.2011 | 0 | Runo |
| Ceridwen | Kun sanat pakenevat, ne täytyy piilottaa | 12.9.2011 | 2 | Runo |
| Ceridwen | Metsien miehet | 7.9.2011 | 0 | Runo |
| Ceridwen | Linnun kielellä | 7.9.2011 | 0 | Runo |
| Ceridwen | Minua | 7.9.2011 | 0 | Runo |
| Ceridwen | Astia | 7.9.2011 | 0 | Runo |
| Ceridwen | Hän | 7.9.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
Miksi tästä tulee mieleen ekalla lukaisulla vampyyrit? :) Toisella lukukerralla taas runosta löytyy loppupäästä käänne, joka lisää syvyyttä.
Kuin varoitus, muttei kuitenkaan.
Keskiosa tekee tästä runosta hämmentävän. ;) Muutoinkin erikoinen ja persoonallinen, rehellinen runo.
Upean mystinen teksti. Tässä on jotain joka uppoaa minuun! Saa miettimään