Sama maa - Vuodesta toiseen
Taas vaihtui vuosi,
taas on aika lupauksien
paremman huomisen puolesta
- Seuraavan aamun
posliinin armolliseen kylmyyteen
unohduksiin hukutettavaksi.
Minä taasen
menneisiin takerruin,
jälleen meihin
jo ovellasi kompastuin.
Kaikki taas miellyttävän rauhallista,
taas kerran
koetan mukautua tähän
huolettomaan sitoumuksettomuuteemme.
Tunteeni sinuun
jo arkipäiväistyneet
jouduttavat hyväntuulista keskusteluamme,
vaan rakkaus
- tuo outo villikissa -,
ainaan enemmän ravintoaan
luotasi halajaa.
Yksi pieni harha-askel,
hetken mielijohteeni seuraus
”Saatanko sinut ovelle?”
Nopea raipansivallus,
osui ja upposi.
Sydänkin jo sähähtää,
niskavillat pörhöllä
puolustukseen valmistautuen.
Vaan juurikin
riittävä määrä kipua
heikon padon murtamiseen.
Vaikka
kerta toisensa jälkeen
tuon eteesi pellon
täynnä maata, valmiina vailla
tunteiden sadon kylvöä,
et sinä näe
kuin nuo uhkaavat puut
pellon laidalta tuomitsemassa.
Etkä kai vieläkään
sitä tajua:
Sinä olet minun
Uusi Vuoteni
- yhä uudelleen ja uudelleen
toivoa täynnäänsä,
edellisen vuoden
murheista huolimatta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runosi toimii laulunakin!
ihan loistava.
Upea kerronta vie mennessään