Resonata

Katson sinua ja tiedän etten tule unohtamaan.
Huoneen hämärä verhoaa kuolleet haaveeni.
Silmissäsi heijastus silmistäni,
synkistä kuin elämä.

Kosketan sinua ja tiedän etten tule unohtamaan.
Inahdat heikosti ja erkanen kosketuksesta.
Ihollasi jälki käteni paikalla,
sormissani muisto lämmöstäsi.

Puhun sinulle ja tiedän etten tule unohtamaan.
Kasvoillasi kysymys johon en osaa vastata.
Kuinka halusinkaan suudella piirteitäsi,
sen ilon minulta eväsit.

Siksi olen nyt tässä.
Siksi olet nyt tässä kanssani.

Olenhan enää vain kuva siitä, mitä olin ennen.
Sallit minun uskoa onneen, varauksitta.
Olisit edes varoittanut kun tajusit.
Tämäkin olisi päättynyt paremmin.

Katson sinua ja tiedän etten tule unohtamaan.
Huoneen hämärä verhoaa veitsen kiiltävän terän.
Silmissäsi heijastus silmistäni,
ne sanovat: "Armahda."

Viillän sinua ja tiedän etten tule unohtamaan.
Vaiennettu huutosi ei kanna täältä pois.
Kirjailen ihollesi rakkauteni,
elämän punaisella langalla.

Niin seison nyt tässä.
Niin olit tässä kanssani.

Katson sinua ja toivon etten halua unohtaa.