Viisauksien keskellä sitä helposti unohtaa
olevansa ihminen.
Ruumiinsa koostuvan suolista ja suonista
ajatuksiensa niin mistä?
Joten on kai väärin ylentää itsensä
nousta jumalaksi.
Mutta onhan yhtä väärin ylentää toinen
salaa, ilman lupaa.
Sillä minä olen lihaa ja niin on hänkin
eikä liha ole pyhää.
Silti olen löytänyt itseni häntä palvomasta
kuin hullu aurinkoa.
Ja kun oma vapaa mieleni kertoo hänestä
"Olet pyhä."
Niin mikä minä olen väittämään vastaan?
Olenhan hullu.
Ehkä jos vain olisin vielä hullumpi
yli viisas.
Pystyisin hyväksymään yksinkertaisen totuuden
Liha ei ajattele.
Selite:
Viidennen inspiroima valitus järjettömyydestä sekä kaipaus koiran onneen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Painavia ajatuksia, rivien välistä löysin huumoria ja ihmisen osan ironisointiakin. Jotenkin erityisesti tämä kohta on yliveto: "Mikä minä olen väittämään vastaan? Olenhan hullu."