Sinä saat nyt satuttaa.
En nosta mitään kasvojeni eteen suojatakseni.
Käännän poskea tarjolle vuoron perään.
Puristan silmiä lujasti yhteen.
Kyynel valuu omaa polkuaan ja putoaa leuasta maahan.
Maa nielee sen ja uutta kasvaa.
Joko seuraavan iskun sijaan tulisi suudelma?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Lyrical-74 | Sinun kostosi | 13.10.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Olennaista I | 1.10.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | Kipeän kestämätöntä | 1.10.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Runoillani sinua rakastan | 24.9.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | Kallis löytö | 23.9.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Lämpöinen | 22.9.2011 | 1 | Runo |
| Lyrical-74 | Uutta elämää | 20.9.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | K-37 | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | Suru mokoma! | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | Sinun sanasi | 20.9.2011 | 2 | Runo |
Kommentit
Oi, mitä pehmeän, lämmintä ja lujaa voimaa runosi teossa. Ihailtavaa.
heh, rakastavaisten riitoja
runon teot ovat
aika hurjia
mutta runosta saa pehmeän vaikutelman
hieno
Pehmeä runo, toivo herättää kaiken lukijan empatiakyvyn. Pidin tästä :)
Mielenkiintoinen runo. Yllättävä loppu.