![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-998-1702075107.jpg?itok=uCxlqdRq "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva")
Kolmantena yönä
hän tunsi
outoa kylmyyttä
joka sai
hengityksen
huuruamaan sisällä
kahdenkymenen kolmen
asteen
läpöisessä asunossa
hän
alkoi miettimään
sitä
missä on
oikea koti
ja yrittää
ymmärtää
elämänsä tarkoitusta
se olisi
hyvä ymmärtää
jos aika
on umpeutumassa
ei
nyt ei
oikein
jaksa yhtään
uskoa
huomiseen
on niin
yksin
näiden tunteiden
kanssa
ja ne
oudon makuiset
silmiä kirvelevät
kyyneleet
sai hänet
ymmärtämään
sen näyn
haalean hahmo
keskiaikaisesa asussa
miekaa heiluttaen
ratsastavan
itseään kohti
tai
ainakin luulee
ymmärttävänsä
siksi
ei mieti
sitä
onko elännyt
huonon vai
hyvän elämän
on vain
elännyt
aina
niiden kohdalle
tulleiden olosuhteiden
mukaan
elännyt tasapuolisesti
välillä hyvää
välillä huonoa
elämää
eikä nyt
aio alkaa
kuljeskelemaan
ympäri kaupunkia
eikä ala
soittelemaan
tai lähettelemään
viestejä
kysellen ihmisiltä
olenko hyvä
ihminen
tietää sen
haudalla
ei tule olemaan
tunkosta
nämä
nukumattomat yöt
saa
ajatukset harhailemaan
outoja polkuja
ja kun
ajatus pysähtyy
on kuin
sen ajatuksen
pysähdyksen ajan
toiselle puolelle
rajan näkisi
ja kun
aamu
alkaa valjeta
hän on
kuin se
lintu
rannottoman meren
yllä
jonka siivet
ei enää
kanna
©Jukka-Pekka Huttunen
hän tunsi
outoa kylmyyttä
joka sai
hengityksen
huuruamaan sisällä
kahdenkymenen kolmen
asteen
läpöisessä asunossa
hän
alkoi miettimään
sitä
missä on
oikea koti
ja yrittää
ymmärtää
elämänsä tarkoitusta
se olisi
hyvä ymmärtää
jos aika
on umpeutumassa
ei
nyt ei
oikein
jaksa yhtään
uskoa
huomiseen
on niin
yksin
näiden tunteiden
kanssa
ja ne
oudon makuiset
silmiä kirvelevät
kyyneleet
sai hänet
ymmärtämään
sen näyn
haalean hahmo
keskiaikaisesa asussa
miekaa heiluttaen
ratsastavan
itseään kohti
tai
ainakin luulee
ymmärttävänsä
siksi
ei mieti
sitä
onko elännyt
huonon vai
hyvän elämän
on vain
elännyt
aina
niiden kohdalle
tulleiden olosuhteiden
mukaan
elännyt tasapuolisesti
välillä hyvää
välillä huonoa
elämää
eikä nyt
aio alkaa
kuljeskelemaan
ympäri kaupunkia
eikä ala
soittelemaan
tai lähettelemään
viestejä
kysellen ihmisiltä
olenko hyvä
ihminen
tietää sen
haudalla
ei tule olemaan
tunkosta
nämä
nukumattomat yöt
saa
ajatukset harhailemaan
outoja polkuja
ja kun
ajatus pysähtyy
on kuin
sen ajatuksen
pysähdyksen ajan
toiselle puolelle
rajan näkisi
ja kun
aamu
alkaa valjeta
hän on
kuin se
lintu
rannottoman meren
yllä
jonka siivet
ei enää
kanna
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
iloa,
rauhaa...
Pidin tarinasta sen siipien kantamatomuudessaankin.
Sivut