Tämän maailman tuulissa

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
351
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 28.3.2026 10:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Se tunteiden
risti riita
joka häntä
valvotti yön
jos olisi
voinut
ei olisi
halunnut olla
missään tekemisessä
itsensä kanssa
viime yönä
ajatukset
kulki yön
radalla
kuin veturi
jonka jarrut
on rikki
jos elämä
olisi suruton
mitä ihminen
silloin voisi
oppia
mutta liian
surullinen elämä
haurastaa ihmisen
hetkeksi hänelle
tuli tunne
josta muodostui
ajatus
vähän ennen
kun ajatus
törmäsi pirstoutuen
aamun valoon
ajatus oli
ettei hän
elä
itsensä näköistä
elämää
ja niin
hän kysyy
itseltään
missä olet
itseni näköinen
elämä
mutta
hän ei
osaa vastata
tuohon kysymykseen
joten
ei hän voi
enää
uskoa edes
huomiseen
eikä sillä
ole hänelle
mitään väliä
vaikka huominen
ei enää
saavu
kun sielu
tekee
jo kuolemaa
eikä hän
näe
enää kevään
kauneutta
hän
ei kenenkään
oma
eikä se
ikävä
joka on
katoa
tämän maailman
tuulissa

©Jukka-Pekka Huttunen

 

Selite: 
Hyvää naistenpäivää.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Varsin lohduton tunnelma,
mutta silti... silti tämä runo ei masenna,
eikä jätä lukijaan surua...
Tässä on viisautta, jonka saavuttaa vain herkkä ihminen,
ja kun elämähän on taistelukenttä,
niin miten löytää itsensä näköinen tapa kestää...

Kevät tulee. Meille kaikille.
 
Mahtava teksti ja niin totta kuin tosi vaan voi olla. Me olemme joltain osaltamme pelkureita ja emme uskalla tai emme halua tuotta tuskaa tai mitä vaan ja silti me aika-ajoin mietimme, mitäpä jos tai miksei ja yleensä jatkamme samaa rataa. Mutta ajatuksen siemenestä se kaikki aina alkaa ja kun sitä ruokkii ja kastelee niin kukapa tietää mitä siitä kasvaa. Hieno.
suruisen runosi tyyli on pettämätön, inhimillisesti kiinnipitävä ja puhutteleva, elämä on muotonsa ja makunsa paljastanut, kannattaako mitään yritää muuttaa, muutos sielussa on pysyvän oloinen, ilonsa ja motivaationsa kadottanut, kuin tyhjän kodin asukas - taidokasta ja jouhevaa on runoilmaisusi
 
Olipa huikeaa pohdintaa. Tätä runoutta tarvitsee huomennakin. Ja joka päivä :) ! Koskettavaa ja aitoa. Kiitos tästä!
Hienosti kuvattu kuin pettymys tai huonosti menevät asiat pakkautuvat
painavat alas lyönti kerrallan kuin runon kertoman jatkuessa,
Tunne vaikuttava.
Koskettavaa luettavaa, ihan milloin ja missä vain.

Kiitos tästä. Tämä osui ja upposi.
Varsinkin  tämä oli Erityisen viisas ajatus:

"jos elämä
olisi suruton
mitä ihminen
silloin voisi
oppia
mutta liian
surullinen elämä
haurastaa ihmisen"...

Ollapa itsensä näköinen elämä! Runo on kaunis minusta, ja lopun pilkahdus rakkaudesta tekee yksinäisitä öistä siedettävämpiä.
Tämä kosketti syvältä.
Oma elämä ei aina mene niin kuin sen haluaisi menevän, mutta silti - se on oma elämä.
Haikea runo.
Tässä runossa on jotain mikä satuttaa, tuo tunne. En pitänyt, mutta jonkunhan sen täytyi puhua.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut