Kymijoen rantaan

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
♥
mies
Julkaistu:
351
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 28.3.2026 10:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Lähetä viesti
Estä käyttäjä
Tallenna suosikkeihin
Suosittele

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Lähetteen saatuaan
lisä tutkimuksiin
kyynelten
vihdoin kuivuttua
katse
oli aivan
tyhjä
tieltä
polulle tullessaan
ei hän välitä
siitä
mihin polku
häntä vie
kymijoen rantaan
siinä
rannalla seisoessaan
oli kuin
olisi
kuullut tutulla
äänellä
tuulen sanovan
hänelle
älä tee
sitä
hetken hiljaa
mustaan veteen
tuijotettuaan
hän vastaa
tuulelle
jos se
on syöpää
en jaksa
taistella sitä
vastaan
olen jo
hävinyt
sen taistelun
sitten hiljaa
kääntyi
ja meni
pois
kymijoen rannalta
katse
oli vieläkin aivan
tyhä
polulta
tielle tullessaan
lähti
kotia kohti

©Jukka-Pekka Huttunen
 

 

 

oletus

Luotu 5.11.2017

Kategoria: 
Runo
 

Kommentit

5.11.2017 9:28 epeli
Runo koskettaa syvältä
5.11.2017 9:43 runoretku
Osui ja upposi. 
5.11.2017 10:07 Kaseva
Kuin pieni pala todellisuutta ja kuinka totuudenmukaista heidän kohdalla jossa lukee lisätutkimuksiin - elämän arvaamattomuutta kun terveysmittari näyttää punaista- mutta toivolla on aina oma sijansa elämässäkin.
5.11.2017 11:17 Bambi7
Voi. Kylläpä kouraisee syvältä, jättää aika sanattomaksi. Kaikki on niin pienestä kiinni. Loputtoman herkkä runo, hiljainen avunhuuto ehkä. 
5.11.2017 11:43 karita
inhimillinen heikkous, ajan ajallisuus pysäyttää pohtimaan kokonaisuutta, omia voimia ja tahtoa, suruisen runosi tahto tuntuu löytyvän, ymmärrys koettelemuksesta ja sen hyväksymisestä osaksi elämää, askeliksi kokonaisuudessa - runoaskeleet raskaina maata vasten
 
5.11.2017 12:16 Testipoisto
koskettavaa ja suruisaa
5.11.2017 19:55 Neito68
Ikinä ei pidä luovuttaa taistelematta, ei ikinä! Surullinen runo.
7.11.2017 1:39 Star
Hyvä, että ei tehnyt itsemurhaa, sellainen olisi ollut turhaa.
7.11.2017 8:38 Katariina Varjoranta
Runo, tarina, ja niin totta. Kosketti, ajatus jäi jatkamaan runon myötä, joen rantaa pitkin. Pysäyttävä runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Jukka-Pekka Huttunen Kaatumatta 5.6.2015 6 Runo

Sivut

Näytetään tulokset 351 - 351 / 351