Kenkiesi viereen

Runoilija Jukka-Pekka Huttunen

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jukka-Pekka Huttunen kuva
mies
Julkaistu:
323
Liittynyt: 14.8.2008
Viimeksi paikalla: 27.2.2024 8:11

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
14.12.1955

HUOM : Jokaista tekstiäni suoja tekijänoikeuslaki. Ethän siis käytä tai kopioi runouttani ilman lupaani ja ilman nimeäni. Kaikki oikeudet pidätetään.
 




 
 
Nyt kun
hänen
menneisyyden hapattama
mieli alkoi
tuntea
jokapäiväistä epävarmuutta
olemassa olostaan
se johtuu
noista muistoista
joista hän
ei pääse
eroon
siksi hiljaisuudesta
on tullut
hänen äidinkieli
ja vaikka
hän ei
pääsisi eroon
noista muistoista
joista
haluaisi eroon
päästä
mutta jos
sinä
tekisit hänestä
vahvemman
ei hiljaisuus
olisi enää
hänen äidinkieli
ja hän
rohkenisi kysyä
sinulta
saako asettaa
kenkänsä
eteisessäsi kenkiesi
viereen
 
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

onpa ihana! toistolla oma merkityksensä 
kaunista symboliikkaa
Terapeuttinen upea runo.
 
Liikuttavan suloinen loppupuoli, mainio runo kokonaisuudessaan.
herkkääkin herkempää runopohdintaa ihmisyydestä, epävarmuudesta itsen arvosta ja mahdollisuuksista, joskus on erityisen vaikeaa erottaa oleellinen vähemmän tärkeästä, ymmärttää olosuhteiden pakollisuus, mutta ei välttämätön vaikuttavuus, keskutelua runosi huutaa, vuorovaikutusta niin sielun kuin ulkoisen maailmankin kirkastamiseksi, pelko ihmisyyden edessä on ajoin muuttunut elämän esteeksi, toisen kunnioittaminen on joskus tilaisuuden antamaista niin itselle kuin läheisellekin -koskettavaa, hyvin särkyvää runohiljaisuutta

 
Tämä saa kyyneleet silmiin. Varsinkin viimeiset rivit jäävät mieleen ja koskettavat syvältä. Kirjoitat jälleen upeasti.
Oi upeus :) Tähän jään... 
Herkkä, hyvä runo... etenkin loppu oikein onnistunut.
Onpa varovaisen ihana kysymys lopussa, elämä on mukavaa <3
Seitsemän viimeistä riviä olisivat runona jo upea kokonaisuus?
Tätä lukiessa hiljentyy ja herkistyy todella voimakkaasti. Upea!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot