Varjona kuljeskelemaan

Runo riipaisee todella syvältä.

Toivottavasti Jukka, kaunosielu ja herkkä kokija, ei ole ihan vielä luovuttamassa. Joskus tiemme on kestää väsymättä ja hymyssä suin kärsimyksemme ja kokea väsymättömyydestämme ja luovuttamattomuudestamme toiveittemme vastaisessa elon taipaleessa ylpeyttä ja saavutusta. Kenties saada sitten tuonpuoleisessa siitä kiitostakin suurenmoista. Niin uskon. Ei se ole välttämättä niiden toiveiden saavuttaminen vaan kauneuden ja voiman näyttäminen toivottomuudessakin, joka merkitsee eniten! Sitä olet näyttänyt. Älä luovuta kuoma

Ihan uskomattoman kaunista ja syvällistä. Synkistä vesistä kuitenkin kevääseen :) Runon loppu kosketti erityisesti. Joskus kevät voi olla se kesä :)

Surullinen  ja samalla kaunis tarina. O.N.N.I.S.T.U.N.U.T ja pidin paljon.

Haikea, herkkä runo... ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun sille vain antaa mahdollisuuden.

Voi sentään, täytyisi voida olla vahvasti elämässää mukana <3

kunpa osaisi immeinen
ottaa päivän kerrallaan
enempää kun ei voi

hieno runo elämäntuskasta
surusta kaipuusta ja pelostakin

Todella pysähdyttävää luettavaa, taiten kuvailtu.

Koskettaa...kuinka monta väsynyttä kulkijaa onkaan...toivottavasti sinä et ole liian väsynyt...vaan otat ilon irti pienistä asioista : "Katso perhonen ylittää tien"

Taas olet kirjoittanut runon ,joka koskee sydämeeni.

En osaa sanoa tästä juuri mitään muuta,
runo on kuin paino, toisaalta kuin höyhen,
ihmisen elämähän on lyhyt kuin höyhenen lento,
isäni sanoja lainatakseni.

Vahva runo!

Jäädä varjoksi kuljeskelemaan, kun muille koittaa kesä. Surullista. Aivan ihanasti sanottu oli tuo seistessään... sydämensä erämaan reunalla.