Renttumaisuudesta huolimatta

bipolaarisuuden eri kasvot

Ihailen aina näissä runoissa tuota kolmannen persoonan käyttöä..miettii, miksi siihen on päädytty ja mitä sillä saavutetaan..yksi etu ainakin, että sekä kertoja että lukija voi tarkastella teosta ja sen henkilöä/henkilöitä etäämpää, tarkkailuun tietty omanlaisensa jännä kulma. Tietysti lukijan aina joka runon kohdalla ratkaistava, puhuuko kertoja itsestään kolmannessa persoonassa vai jostakin toisesta...vai molemmista ikään kuin samaan aikaan. Todella mielenkiintoista jo itse lähtökohta, joten ymmärrän ja arvostan kertomisen tavan valintaa.
Itse runosta taas..niin, ihminen on moninainen. Samaan aikaan voi esiintyä ristiriitaisuuksia joko vain ajateltuna tai itse toiminnassa. Jään tästä mietiskelemään, miten itsekunkin tulee tulla toimeen oman ristiriitaisuutensa kanssa, koska uskon että aika yleisnykyinhimillistä asiaa runo koskettaa. Kenties sopeutuminen on askel lopulliseen hyväksymiseen.
Runon loppu on loistava:) Ja huomaan, että kerrontatapa tukee saumattomasti runon teemaa.

Renttumaisuudesta meidät on tehty ja hyvä niin (päivin ja öin kuten siinä eräässä tv kasvovoidemainoksessa vuonna 1 ja 2 ennen ajanlaskun alkua).

Se tekee ihon pehmeäksi kulkea ja tunnustella, mukavasti kerrottu tämä tämänkertainen tekstisi.


 

Hyvin ajateltu, meissä kaikissa on monta puolta, hyvä niin <3 

kaikissa meissä, yin ja yang
ruumis ja sielu, anima ja animus
ja vaikka, yö ja päivä

Ah, niin tuttua.
Ja varmaan aika yleistäkin,
ihmisiähän me kaikki ollaan :)