Alkuillasta ajatukset rahisevat
tähän rohtuneeseen maahan,
silmät kiertyvät akselinsa ympäri.
Unessa olemme tuntemattomia löytöretkeilijöitä.
Kuljemme matalissa laaksoissa
varoen sirpaleisia rotkoja, muovisia haavoja;
mehän pelkäämme liikkua salaa.
Joku juoksee ohitsemme,
pihalla heilahtavat puut.
Tuttu tuoksu läpäisee kalvon,
kaivossa on kirkasta vettä;
eikä sinne uskalla katsoa.
Myöhemmin muistamme
kaikki syidemme seuraukset.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella hyvä, kiehtova ja omaperäinen. Pidän tästä erittäin paljon!
Hyvä runo kertakaikkiaan.
Pakko yrittää jotain sanoa,
vaikka tuntuu etten löydä oikeita sanoja useankaan lukukerran jälkeen.
Mutta; tää on h i e n o kokonaisuus!
Semmoinen ikivihreä, syvältä luotaava ja mikä imu - ote, joka pitää vallassaan tuulettaen päätä.
Kiitos!
Vahva kokonaisuus, pysyy ehjänä alusta loppuun. Hienoa!