Olet taas ovellani, seisot siinä hiljaa.
Toivoisin niin että jäisit,
mutta tiedän ettet voi.
Jokaisena hetkenä, kun olet lähdössä,
minut valtaa tunne, että menetän jotakin,
ja niinhän minä menetänkin,
sinut.
Kylmä tunne valtaa minut,
toivon ettet tulisi takaisin enää koskaan,
sillä jokainen lähtösi on minulle vain tuskaa.
Haluaisin kieltää sinua tulemasta takaisin,
mutten voi sillä rakastan sinua liikaa.
Minun on annettava periksi ja tyydyttävä tähän,
rakkauden ja tuskan ikuiseen taistoon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakkaus tuo myös menettämisen tuskan, niin taitaa olla.. Runossasi on hieno, aito tunne.
Rakkaus voi olla katkeraa.
Mutta sen ei pidä olla! Joku tuolla maailmassa, täyttää sinut sisältä ja ulkopuolelta.
Tämä rakkaus josta puhut, on niin intensiivistä että se satuttaa.
Hyvä rakkausruno.