Kun edes rakkaus ei riitä

Miksi annoit minulle hetket kauniit kanssasi?
Miksi muutit kauniit sanasi valheiksi?
Miksi vannoit rakkautesi?

Et tiennyt itsekkään,
halusit vain jotain pysyvää,
jotain kestävää.

Kun myönsit minulle tämän kaiken,
kerroit liikaakin, minä uskoin, luotin ja rakastin,
minun tunteeni olivat aidot,
sinä olit vain oppinut rakastamaan minua.

Särjit sydämeni,
tuhosit unelmani,
sait minut itkemään,
sait minut katumaan,
mutta itse et välittänyt,
avasit vain korkin ja hukutit murheesi,
nostit kätesi ja taas kerran satutit.

Silloin minun oli mentävä,
en pystynyt enää kohtaamaan katsettasi,
kerta toisensa jälkeen anoen katselit ja anteeksi pyytelit.
Mutta nyt oli mentävä,
sillä aina edes rakkaus ei riitä.