Entiseen aikaan ei viisareita enää käännetä

Näit sen unessani
kuinka tuli karkasi kanssani
pois enkä jäänyt

Katsomaan savupatsaita
tulen nuollessa siltaa

Enkä jäänyt odottamaan
liekkien sammumista
varmistamaan palanutta siltaa

Koska tiedän, ettet tiedä
montako karhunrautaa
olen piilottanut jotta et

Enää kulkisi koskaan takaisin
varmuudeksi metsän kasvatin
mihin viidakkoveitsi tylsyy

Tein niin suuret muurit ympärille
ettet koskaan niitä kapuaisi
ja yhden ainoan avaimen portille

Heitin mereen, ehkä joku toinen sen sieltä sukeltaa
nähdäkseen vaivaa enemmän kuin ehkä koskaan olisit osannutkaan

Koska sinun tiesi ei taipunut mutkaan, mihin minut halusit jättää
keksinkin itse uuden reitin kulkea kohti onnellisempaa satamaa

Täällä olen turvassa, kuin eristyksissä murhaaja