Olipa kerran...

Runoilija Mystis

Minä näyttäisin kuun
kaikki kauneimmat tähteni
ja palan repaleista pilvenreunaa

Pellonpientareen usvan puhaltaisin ikkunaasi

Tyynyllesi jättäisin tuulen tuoksun
ja muistoihisi naurun puron solinasta

Eräänä toisena syksynä
kauan sitten...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Satuotsikon alla kaunis runo luonnosta.

Miten kaunista!... muistot kultaantuvat
täälläkin :-)

Ihania muistoja ripauksella haikeutta...

Kaunista...

Runon konditionaalinen kerronta vie ajatuksia hiukan sinne tänne.
Jos toisena syksynä kauan sitten olisi j.n.e..niin..

Kaikki lupaukset, jotka runo kertoo, olisivat olleet nautittavia nautittaviksi, varmasti tänäänkin, mutta tänään kuitenkin tuntuu runominällä olevan kaunis päivä nostalgiassa.

Tykkäsin tästä runosta paljon.
Tämän kyydissä pääsi ajatusten kera ilmalentoon.

kaunis :)

Herkkää ja haikeaakin. Kaunista.

Kaunista

Todella kaunis kuva tässä.

Ihana, sellainen mieltä kiikuttava ja haikea..

Herkkä, kaunis runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut