Paradokseista...

Jokaisen elämästä löytyy hirmuinen määrä ammuksia, joilla voisi hukuttaa koko maailman omasta elämästä puhumattakaan. Mutta silti sanoisin kuten Direrot; Onnellisin ihminen on hän, joka tekee mahdollisimman monta ihmistä onnelliseksi.
Kirjoitamalla näi osuvasti, voit ehkä saada onnellisuutta aikaiseksi, kukapa tietää.

Hienosti olet tuostakin aiheesta rakastavan sydämen sanoman löytänyt ja ajatuksen pysäyttäväksi rakkausrunoksi sen muutamalla sanalla muotoillut.

Vaikuttavan herkkä runo.

Heti kiinnostaa kuulla, että minkälaisista äiti varoitti? Ajatuksia herättelevä!

Pahus... mun äiti ei tainnut varoitella mua mistään... tai sit en vaan kuunnellut taas sitäkään :D
Hieno runo!

Hienoa ja viisasta. Runossasi on hyvä sanoma.

Niinpä, aina ei voi tietää, miten elämässä tulee menemään.

Sitä on varsinkin nuorempana ollut oikein "vastarannan kiiski." ;)
Hyväätarkoittavat neuvot ymmärtää joskus vasta jälkeenpäin.

Kun isäni eli, hän minua yleensä varoitteli.

Mutta!

Minäkös niistä moksiskaan olin ja niinpä aikani paksua päätäni petäjän kylkeen paukuttelin.

"Äiti sanoi": juuri niin, äidin varoitukset ovat monesti kehoituksia toimia juuri toisin kuin äiti haluaa (Hal Sirowitziä mukaillen) 

Tarkkaa kuvaa tästä ei saa, mutta siksi hyvä, että lukija saa itse tehdä oivalluksia oman kokemusmaailmansa kautta.