Teeaikaan

Runoilija Mystis

Muistatko peltisiä teepurkkeja
sellaisia kuin silloin joskus
kun olimme lapsia

Kauan sitten

Meilläkin oli sellainen
osuuskaupalta ehkä
lahjaksi saatu

Siinä oli outoja kirjaimia
ja kullanvärisiä kuvioita
mustalla pohjalla

Muistan sen

Ja miten koko purkki tuoksui
omaa salaperäistä tuoksua
vieraan maan aurinkoa

Äiti aina katsoi sitä kauan
kosketti hellin sormin
ja hymyili

Oli hetken poissa

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo, herkkä ja haikea! Hämärästi taidan itsekin muistaa tuollaisen peltisen teepurkin, tuoksun ainakin.

Mahtava. Oivaltava ja aatoksia antava.

Jos tästä innostuisi voisi kaihoten runon kirjoittaa kuinka teetä lähetin kaukaiselle kaivatulle sinne jonnekin finlandiaan. Oltaisiin taas hetki poissa... Hyvällä tavalla tässä lapsuusmuistot yhdistyy runoiluun ja ajatukset lähtee karkailemaan. Ainakin lukijan ajatus... Hieno lopetus runossasi.

Muistoja niin koskettavia

Vähänkö on hyvä..

upea!

Etpä arvaakaan miten tuttua. Vajosin takaisin lapsuuteen ja näin taas sen lempeän hymyn äidin kavoilla.

Ihana! Äiti-osiossa sain nieleskellä palaa...

Ihanan symppis runo. Lämmin ja muistoilta tuoksuva ;)

Miten ihana, lempeä ja lämmintunnelmainen runo! Teentuoksuinen~

Aavistuksellisen herkkä runo.

Äiti varmaan karkasi muistoihin joita ei ollut tarkoitettukaan jälkikasvulle.
Minä en muista teestä muuta lapsuudesta, kuin sen miten sitä piti korpun kanssa juoda mahatautisena. Sieltä se inho varmaan mokomaa lientä kohtaan tulikin.

Vaan runosi, se ei kalpene edes syysyössä.

sumujen samovaari

Nostalgisen Hieno.

...tuttu tuo lopun poissa olo... :)

Mukava, lämmin runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot