Kuusta...

Runoilija Mystis

Kuu oli vaivainen sirppi
ei se mitään nähnyt

Niin kuin ei aurinkokaan

Kun piirtää pihaan
vain yhden varjon
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkää... hyvä runo.
Tässä on herkkää monimuotoista sanomaa, kuten useissa runoissasi, muutamilla sanoilla ilman selittelyjä.
On lukijan vapaus tulkita tavallaan ja mielialansa mukaan.
Ja runon lopussa on se kaikki.

Hiljentää tarvittaessa.
Yhdessä varjossa on kuunsirppi että niiden taitekohdassa kuunsirppinen häivähdys runosta,joka ei jää varjoihin - vaan luettavaksi !
Salaperäinen, ajatuksia herättävä runo. Jättää pohtimaan:). Silti kokonainen. Kiitos :)
Ruiskukat saavat kukoistaa, kun hölmöläisakkojen työväline koko ajan taivaalla mollottaa.

Eivätpähän ketkään enää huku ruispeltoon, kuten ammoin ikävästi kävi.
Voi, onpa tämä surumielinen ja kaunis runo, monia merkityksiä voi tästä löytää. Hienosti.
Oliko pihalla vain yksi olento (ihminen)?? Surkea kuun sirppi ei huomaa sitä toista, kuin ei kirkas aurinkokaan.  Tässä runossa on jotain vienoa virnistystä: kas kun ette huomanneet sitä toista! (Salarakas taitavasti piilossa?)
Tuollakin tavalla voi ajatella, onneksi tiedämme totuuden.
Loistava. Aivan timanttinen kuvaus.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut