Unohdus...

Runoilija Mystis

Minä olen tuhat vuotta
ja enemmän

Tulen kaukaa - olen unohdus

Ajan hiekasta minä nousen
henkesi kutsumana

Olen unohdus

Unohdus...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Suosikki.

Kiehtova, mystinen runo, kuin lyhyt välähdys elokuvasta.. :))

Unohdin sanat tota..

tää on helvetin hyvä..
mä sain....
inspiksen.. kiitos!!

Mystinen kuva nousee horisontista
Panen silmät kiinni
Runo kutsuu kutsuu......

Miettii...ja miettii...
monia asioita unohdin jo ;)
Taianomaista runoutta,
ei unohdu.

Vähän jäi ilmaan leijumaan, mutta sehän ei tunnetusti mitään haittaa.

Runosi tuo mieleen kaksijakoisia fiiliksiä, toisaalta kaihoisan surumielinen maalaus, toisaalta dementia :)

Aivan kuin koittaisit manata sen esiin...jännä, hyvä runo

Tämä on mahtava! Ei voi muuta sanoa..

Hulppean uljasta! Unohdus odottaa... tulee kaukaa ja vie mukanaan.

En unohda tätä runoa. Tiedostamattoman
tervehdystä.

Mieletön oivallus tämä, kaunis!!!

Upeaa tunnelmaa runosi tuo, vie tosiaan menneeseen aikaan.. Unohdukseen.. Kyllä ihminen on näin ajassa ääretön mieleltään ja käsittämättömän laajaa maisemaa käy mielessään, jonne voi kyllä helposti unohtua halutessaan. Kuka sen ihmisen sieltä löytää??
Hieno runosi todellakin on :-7

Minä taijan olla vielä semmonen poejan vintijö.

Aivan ihana! Meni ihan kylmät väreet selkäpiissä tätä lukiessa. Huh!

Aivan upea,pidän.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut