arpinen

Runoilija tintsujau

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.6.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

mä oon niin ahdistunu
ettei mikään enää auta

mun mieli on sulkeutunu jo kauan sitten
ja iltasin en tee muuta enää ku itken

sydän yhtä arpinen kuin kädet
vitut sä et mun läpi enää näe

turha mua enää auttaa
onnistutte vaan enemmän satuttaa.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

"Tän junan kyydistä en pois voi hypätä, mikään hätäjarru ei sitä pysäytä, kun vuoristorata taas kuljettaa mun mieltä, ja paineaallot viskoo mun päätä, kysyn haluanko herätä unesta tästä, palapelin palaset lattialta kerätä, vaik' en oo varma haluunko ees nähdä, mitä on jäljellä vielä mun elämästä, koskaan ei tiedä onko tää se päivä, vai onko huominen vielä edessä, mun on taas aika lähteä, mut oon vielä täällä, katosta katselen itseäni sängyssä, löydyn harhailemasta seinien välistä, seuraavaa paikkaa etsimässä, rajatilassa oon ekyksissä, en näe itseäni enää peilistä, mun käsi on kylmä ja sydän lakkaa lyömästä, ei mun aika oo vielä, ja tiedän sen kyllä mut kuka voi sen mun puolesta määrätä kun oon jo matkalla kohti helvettiä, ja ei, en ees haluu herätä tästä, sumua ympärillä ja kaikki alkaa pimetä, silti putoan alas makaan lattialla selällä, jalat alkaa täristä, päälleni kaatuu seiniä, näen harmaita ihmisiä, jotka lyövät mua piikeillä, ainoa tunne on vain kipu viiltävä, merkkinä siitä että olen vielä hengissä, merkkinä siitä että matkalta tältä taisin kumminkin mä selvitä, puolessa välissä putosin mä kyydistä, vasen käsi sai kiinni elämästä, kohti seuraava päivää, kohti seuraava yötä, jääkarhun kanssa mä kuljen mun tietä, vuoristoradan kuski on kokopäivätyötä ja jatkuvasti saa sitä pelätä, suistunko ojaan vai pysynkö mä tiellä, kävele mun kengissä yksi päivä, yksi päivä mun vitun elämästä, ehkä löydät jotain mitä vielä et ymmärrä kun kelloo et voi siirtää etkä aikaa takas kääntää... niin ainoo lause joka jäljelle jää on "en mä voinu tietää"!

annos lopettava, elämää opettava, kerrast oli opittava, silti tää on toistettava,
hetki pelottava, aina muistuttava, aika on katoava, silti se on hukattava,
käännös ympäri ja toiseen suuntaan, juoksen itseni kanssa kilpaa
käännös ympäri ja toiseen suuntaan, maailmanpyörästä vuoristorataan"

Näinkin pitkä pätkä täytyi yhdistää tähän.. olen ite aikanani tuntenut oloni täsmälleen samaks mitä kirjoitit, äskeinen litania taas on mun todella hyvän ystävän kirjoittama.. tahdoin näyttää saman tähän väliin sulle, mikä aikanaan näytettiin mulle..ja jatka kirjoittamista, osaat sen hyvin

Kaunis, herkkä

 

Käyttäjän kaikki runot