Unessani olit poissa
läksit hiipien
palaten aamun myötä.
Vaistosin sinussa
vieraan tuoksun,
halun henkäyksen.
Siinä sinä nukut
huolestani tietämättä,
yhteisen peittomme alla.
Silti käyn eteisessä,
tarkastamassa
ovatko kenkäsi kuraiset.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| karabegian | VOIMANSA HUIPULLA | 13.2.2013 | 2 | Runo |
| karabegian | KEVÄÄN MERKKEJÄ | 13.2.2013 | 0 | Runo |
| karabegian | Meren voima | 13.2.2013 | 1 | Runo |
| karabegian | MAKSULLINEN NAINEN | 13.2.2013 | 2 | Runo |
| karabegian | Minä olen | 13.2.2013 | 1 | Runo |
| karabegian | KAHISEE | 8.2.2013 | 0 | Runo |
| karabegian | Avatusta ikkunasta | 3.2.2013 | 4 | Runo |
| karabegian | KALEIDOSKOOPPI | 3.2.2013 | 0 | Runo |
| karabegian | Unessani olit poissa | 3.2.2013 | 3 | Runo |
| karabegian | Verhonasi sata huntua | 3.2.2013 | 0 | Runo |
Kommentit
Haikea, hyvä runo!
Hyvä, hienosti kuvattua ihmisyyttä... elämänmakuinen ja runollinenkin... eheä teksti.
Loitavasti tuot tässä esille petetyksi tulemisen pelon ja ihmisen haavoittuvaisuuden.