Sinä puhut minulle kauniisti.
En sano; sinä osaat puhua...
vaikka ensin ajattelin.
Minä en osaa edes ajatella kauniisti.
Vaikka ajattelen paljon.
Sinua.
Jonain päivänä laitan ajatusviivat paikoilleen
ja jätän väliä.
Niin kuin olen tehnyt...
kun en osaa kyllin kauniisti sinulle puhua.
En vielä niin kauniisti kuin tahdon.
Ajatella.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minusta on helpompaa kirjoittaa kuin puhua, ainakin joistakin asioista...puhuttelevan kaunista tekstiä.
Kaunis ja herkkä runo. :)
Kyllä tähän on saatu kaikki tarvittava...
kaunis ajatus pursuaa rivien välistäkin.
Hyvin se meni, sano jo ääneen,-))
On hyvä ajatella ennenkuin sanoo..
Pidin runostasi.
Tämä monologi on kyllä tunteita täynnä! Hei, siinä asiassa ei tule koskaan valmiiksi..aina löytyy harjoiteltavaa ja sen voi parhaiten tehdä toisen seurassa!Herkkä ja kaunis runosi:)
..tarpeesta se sanakin kasvaa...
pidän tästä.
Tunnepitoinen, herkkä runo. Oivallisesti runo kuvaa toisen lähestymisen vaikeutta, kömpelyyttäkin.
Minä pidin, ja paljon!
Kauniisti ajateltu. :)
Sivut