Sakramomentti

Hyvin taitavasti olet sakramomentin kirjoittanut ja rytmi on kohdallaan. Laittoi lukijankin miettimään, upea filosofinen runosi:-)

totta, kaikki kuuluu kuvioon, tämä on hauskalla tavalla kerrottu, kutsumus ja aatos, niin selkeänä runossasi...

Oivallinen oivallus, et umpikujassa ookkaan.

Tosi Filosofiaalinen runo!!
Monesti joutuu miettimään oman minänsä merkitystä, etsien sitä kultaista keskitietä joka johtaa henkisten taistojen käsittely kuplasta ulos. Kuitenkin merkaten tullessaan paluu reitin kuplaan jotta pääsee takaisin pakoon miettimään, jollei kutsumus ollutkaan aito.
KIITOS!

Aamun valjetessa, mietteiden tuotos
virtasi ulos...Huikeaa!

Kiitän, myös!

Ensinnäkin: runon nimi jo kutsuu lukemaan sen! Hyvä oivallus! Ja juuri näinhän ne illan/yön vrt. aamun aatokset menevi. Hyvin olet pukenut sanoiksi asioiden kelaamisen ja kutsumuksen kanssa painimisen.

...ja sisään, noh. Ajatusta!

Väkisinki nousoo hymy huulille,- onneksi on ovi mistä pääsöö pihalle ja onneksi voi hengitelläkki sisään-ulos henhitystä onneksi et yöllä lopettanu nukkuesnas sitä henhittelyrytmiäs jotta vielä elävänä pääset pihalle.

Maistoit ydintä ja aiot maistaa toistekin.

Syvä- filosofiaa! Kutsumushan se tärkein.

Jonkinlaista kokonaisvaltaista kehon kanssa "vääntöä" tässä runossa.

Kivasti rimmaa runo, ja virkistää lukijan mieltä.

Mulle tulee tästä mieleen pyhä lupaus elämästä, oman näköisestä itselleen. Eli on tulktava rooliensa takaa pois ja uskallettava elää.

-Niin, eilen mieli minkälainen,
aamulla uudenlainen,
-Reipas ... hektinen toteamus..

Kiva silti, osuu kohdalle.