Lähetinpä taannoin toiveen
Luojalleni hartaan;
kunpa joku hurmaantuisi
vanhaan risupartaan.
Kohta saapui kohdalleni
sadekuuron tavoin
neito hento kultapiisku
jolla katse avoin.
Tullessaan toi päivän paisteen
luota höyhensaaren
vaan todeksi sen silti koin;
näin myös sateenkaaren.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olipa hieno runo, kerrassaan. :)
Kauniita ajatuksia, harras pyyntä, hieman huumorinpilkettä, onnellisuutta ja toivoa tulevasta...niitä kaikkia löydän tästä kauniista runostasi. Pidin♥
Hieno, riimit toimivat tässä. :-) Herkkä kohtaaminen. ^^
Ihana!!=)
Osaa hän, kertakaikkiaan tuoda tunteen iloisin mielin. Sanoinko,että minusta tuntuu, kuin Sinulla olisi aina ilo poskilla?
Olipa kaunis tarina runossasi ja hyviä ovat kaikki muutkin runosi.
Miten tästä vaan itsepintaisesti tunkee mieleeni seuraava tulkinta.
Jokainen kokemus on meille itselle aina totta ja aitoa. Tapahtui se sitten unimaailmassa tai sitten tässä konkreettisessa maailmassa.
Ja minä löydän tästä runosta sen sanoman, miten tärkeää on terveesti rakastaa itseään.
Sanataidetta parhaimmillaan.
Olipa ihana merkki.Sitä kannattaa jäädä vaalimaan,kuin aarretta sydämessään!Kiitos kommenteistasi.
Sivut