vastakkainasettelua

Runoilija lindalinda

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva
nainen
Julkaistu:
257
Liittynyt: 5.8.2007
Viimeksi paikalla: 2.4.2024 9:26

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
6.12.1952

Minusta ei koskaan tullut mitään ihmisenä ja nyt ei enää ehdi tulemaankaan, luulen. 

Ihanaa jos löysit runoistani jotain.
---

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin
- Mauno Koivisto
 
Suosittelen:
 

turha kuvitella
että riisuisin kipuni eteesi
se on minun
vain minun omaani

en ole kääntänyt selkääni
vaikka sanat on murentuneet
en ole myöskään unohtanut
piiloutuessani maailmalta

se tuntuu kyljissä
kiirii ohimolta varpaisiin saakka
eikä siihen voi koskea
edes nähdä

haukkaan aina liian suuren palan
putoan kaikkein korkeimmalta
saaden sisäisiä mustelmia
ilman ainoatakaan raapamaa iholleni

rakkaudessa
on lähes samanlaisia tuntemuksia

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Voih, puhutteluvasti olet tämän
syvällisen runosikirjoitrtanut.

Herkkä, haikea runo...hyvin kirjoitettu

Vahvasti tunteisiin vetoavaa tekstiä. Hieno runo.

"haukkaan aina liian suuren palan
putoan kaikkein korkeimmalta..."

Lin kuule - maalaat tauluja sanoillasi - upeeta !

Hyvä runo.Tälläistä se on monilla meistä.

En kuvitellutkaan
enkä uskonutkaan että riisuisit kipuasi
koska se on sinun
vaik halausin sinua auttaa

sanoit, mut käänsit kuitenkin
yritin yritin sanoja kasassa pitää
turhaan
muistutin sinua elämästä
sanoista ettet piiloutuisi
turhaan

En tuntenut sitä
en ohimolla en varpaissa
halusin koskea turhan yritin nähdä
olenko sokea kun en sitä nähnyt

Lupasinko liikaa sanoillani ja teoillani
pudotinko sinut rakkauden tasangolta
tietämättäni sinua satutin
itkin tyhmyttäni tekoani katuen

Mietin
saanko sinua koskaan takaisin luokseni..

Upea runo, siinä on jokin joka koskettaa.

Hienoa kuvausta.

Sanattomaksi jättävät elämänmakuiset runosi...

Aitoja tunteita pursuava hienio runo.

Jotenkin niin antoisaa luettavaa, vaikka tekstissäsi on pettymystä yms. ; vahvoja tuntoja ja omien tunteiden ja ehkä tekojenkin/kohtalon/valintojen, analysointia ja pohdintaa, mietin, onko siinä myös ristiriitaa, ainakin runosi nimi viittaa johonkin sen tyyppiseen, mutta se voi olla myös toisaalta vertailua. Kirjoitat sillä tavoin, että samalla tavallaan tilität sitä eteenpäin, ehkä puhut jollekin. Upeeta tuo kehollisuuden mukaan otto. Tunteethan tuntuu kehossa ja olet saanut siitä hienon otteen runossasi, välität sen lukijalle vahvasti ja aidosti.

Runosi koskettaa varmaan
useampaa lukijaa sillä
suoraselkäisellä asenteella
jolla olet tämän kirjoittanut.
Ne sisäiset mustelmat ja haavat
ovat niitä kaikesta kipeimpiä
joita silmä ei näe sen vaan
kantaja tuntee.

Meidän kaikkien tarvitsema
ja odottava rakkaus on usein
kaikkein suurin satuttaja
vaikka sitä eivät monet tiedostakkaan
sillä niistä haavoista ja mustelmista
niin usein vaietaan.

Ihailen taidokkuuttasi :)

elämänmaun suolan tunnen
riipaisevan hienosta runotekstistä

Kaekin puolin koskettava runo!
Kipu pyrkii olemaan se mielentilan siäjin jonka mukkaan päevän askareet asettelloo järjestykseen.
Sepä oessii heleppova, ku pystys kipuva leuvanalta
rapsuttammaan sitä raohotellakseen.
Eipä niitä rakkauven erlaesija tuntemuksijakkaa pysty rapsuttammaan, ku kaverista.

Kuin vaate yllä, runo ahdistuksesta. Nappeja availeva. Kivun aikaan.

Aika erikoisen makuisesti kuljetat lukijaa runosi mukana, aivan lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.
Ei taas liian kaukana, etteikö pysyisi mukana, eikä niin lähellä, että tuntisi kivun.
Aivan kuin runominä rakastaisi sisällään olevaa tunnetta, joka on nimeltään rakkaus, niin paljon, ettei halua siitä luopua, vaikka pitäisi.
Miksi pitäisi ?

Kukapa luopuisi.

Rakkaudessa on kyllä.

Runo koskettaa todella zsyvältä.

Voimakas runo. "se tuntuu kyljissä / kiirii ohimolta varpaisiin saakka / eikä siihen voi koskea / edes nähdä" on pysäyttävää kivun kuvaa. Runossa kommunikoivat, vuorottelevat fyysinen ja henkinen, mutta ovat myös läsnä toisissaan. Kiteytyen lopetuksessa. Toimiva, koskettavakin kokonaisuus.

Koskettavaa herkkyyttä
taidokkain ja pehmein vedoin,

hieno kerrontaa

pidin

Vahvuutta, jonka vastapainona elämässä niin tarpeellista ihmisenä olemisen heikkoutta. Pidin tästä avoimuudesta *kiitos

Otsikostasi tulee mieleeni : Poliittinen vastakkainasettelu kun siitä puhutaan vieläkin tavalla tai toisella.
Mutta kyllä se kaiketi pätee myös rakkauteenkin kun niissäkin omat juttunsa/halunsa/tahtonsa,välillä kuin "kissanhännänvetoa-kin" parisuhteissa.
Mitä jos yhdessä on 2 voimakasta persoonaa jotka karsovat asioita eri kulmista,"ilman sopulientä" mutta jos siinä Tärkeimmässä...issä asioissa vetää samaa köyttä,niin se kertonee jotain suhteen toimivuudesta.

Tälläistä minä täällä arvaan kommentoida runosi johdosta.
Kai se tämä elämä on tavallaan aina jotain vastakkainasettelua,ilman politiikankaan tekoa kun tunteidenkinpolut ovat niin moninaiset.

Raju ja koskettava runosi on..

Wau. Riipaisevan koskettava,paikoin samaistuttava,loistava runo! Pidän kovin.

Kiitos!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot