mä hymyilen.
tän pitäs olla ilosta.
pitäs ilmottaa jostain positiivisesta.
mut mun hymy on sairasta,
mieli iloitsee epäonnesta,
ilo syntyyy pahuudesta.
nautin kun mut rikotaan uudestaan ja uudestaan.
en pidä omia puolia,
ja mut sorretaan nuolemaan omia haavoja.
kerjään verta nenästä,
en painajaisesta tahdo herätä.
mut älä välitä,
kyllä mä sen tiedän
kuinka kiva on kattoo onnellista,
ei viitsi edes katsoa
mitä löytyy pinnan alta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
