Huokaus pakenee
eikä helpotukselle ole sanoja
yön kirkkauden kietoessa minut
kylmään syleilyynsä
Maailma oli raskas
tänäänkin.
Olen aina haikaillut tähtiin
luonut kaipaavia katseita
jonnekin ihmisen yltämättömiin
– miettinyt, onko väärin
varata suurin rakkautensa
taivaan hiljaiselle aavalle
luonnon syville salaisuuksille
ja ihmetellyt
kuinka yksin todella olen,
katsooko joku joskus takaisin
toivoen lentävänsä kanssani
Mutta tähdet ovat vaiti
kun kuljen pimenneitä polkuja
seuranani tänäkin yönä
vain kuun kalpea iva.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
