Laskin ruutuja hymyssä suin,
heitin ensimmäisen kiven
ja muistin
kuinka kirjava syystuuli viilensi
kesästä villiintyneen tytön
tuittupäästä koulun penkille,
toi mukanaan lehtien tuoksun
ja kirpeän lupauksen omenasadosta.
Puiden paljaat oksat
vapisivat, kuiskivat keskenään
kun laskeuduin kolmannelle ruudulle
aikuisilla jaloillani ja tein paikallani
pienen, pienen piruetin,
villiinnyin syksystä
kesyjen vuosien jälkeen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
